Jokainen on
varmasti kuullut fraasin: ihminen on luotu liikkumaan. Ja näinhän asia
kiistattomasti onkin! Olemme saaneet evoluutioarvonnassa suorastaan loistavat
pelimerkit, mikä on mahdollistanut nousumme nykyiseen asemaan, Vai pitäisikö
sanoa: asentoon. Selkäranka on mahdollistanut pystyasennon, siinä liikkumisen
ja toimimisen. Eikä tarvinne kertoa, miten paljon pelkästään pystyasento on
meidän elämäämme ja kehitykseemme vaikuttanut? Kerron silti: paljon.
Surullinen totuus kuitenkin on, että nykyään liikumme huomattavasti vähemmän
kuin sukupolvet ennen meitä. Raskaat työt ovat vähentyneet, autolla ja
julkisilla välineillä on helppo taittaa lyhyetkin matkat, työt tapahtuvat usein
istuen ja vapaa-aikakin vietetään mielellään istuvassa tai makaavassa
asennossa. On kiireistä, on hektistä ja tavoitettavissa on (muka) oltava koko
ajan. Liikunnalle ei meinaa löytyä aikaa. Se on ihan ymmärrettävää.
Vai onko sittenkään?
Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät päivittäin jopa
7,5h erilaisten medioiden parissa. (Oletko miettinyt, kuinka paljon sinä itse?)
Katsotaan telkkaria, näprätään puhelinta, selataan tablettia. Sohvaperunana on
kieltämättä aika mukavaa köllötellä, Netflix pyörimään työpäivän jälkeen ja
aivot narikkaan. Ei voi väittää, etteikö se olisi melko rentouttavaa touhua.
Mutta todellisuudessa emme mieti hyvinvointiamme kovin pitkälle jäädessämme
päivittäin sohvalle makoilemaan. Sillä voin kertoa, kehostamme siellä sohvalla
köllöttely ei pidemmän päälle ole lainkaan niin mukavaa, kuin se meidän
päästämme on.
Toiset meistä ovat himoliikkujia, jotka viipottavat joka paikkaan lenkkitossut
sauhuten. On juoksukerhoa, body pump kolme kertaa viikossa,
kuntosaliharjoittelu... Talvella hiihto ja luistelu, kesällä rullaluistelu,
golf ja viisi muuta lajia. Tällaisilla henkilöillä liikuntasuositusten määrät
täyttyvät kolminkertaisesti ja haasteellisinta lienee lepopäivien pitäminen, ei
liikkumaan lähteminen. Joillekin jo liikuntasuositusten vähimmäismäärän
täyttäminen tuntuu kaukaiselta haaveelta. Mieli on jäänyt asteelle
"pitäisi liikkua, mutkun..." Liikuntasuositukset, askelsuositukset ja
aktiivisuussuositukset tuntuvat latistavilta. Ne ovat niin kaukana omasta
arjesta, että olo tuntuu toivottomalta. Mitä hyötyä edes yrittää, kun ei täytä
edes vähimmäisvaatimuksia?
Liikuntasuositukset ovat sinänsä mahtava juttu, sillä niiden perimmäinen
tarkoitus on kannustaa kaikkia liikkumaan. Mutta, kuten edellä kirjoitin,
joillekin jo vähimmäissuositusten täyttäminen voi tuntua suurelta urakalta ja
utopistiselta haaveelta. 10 000 askelta voi tuntua aivan mahdottomalta
matkalta, jos on tottunut käyskentelemään korkeintaan postilaatikolle. Siinä
iskee helposti fiilis, että kai se on sama, jos se askelmäärä on vaikka 0, kun
ei kerran suosituksiin pääse. Mutta ei se ole. Kaikesta liikunnasta on hyötyä,
ihan vähäisimmästäkin aktiivisuudesta!
Liikunnan voi aloittaa kuka tahansa, milloin
tahansa. On kuitenkin tärkeää, miten liikuntaan suhtautuu ja miten sen
aloittaa. Ajatellaanpa asiaa näin. Tulet vastaanotolleni ja sinun selkäsi
on kovin kipeä. En tee selällesi mitään, vaan annan kotiin ohjeen kyykätä
pitäen kepistä kiinni. En kerro, miksi liikettä kannattaa tehdä tai mikä sen
tarkoitus on. Teet harjoitetta kotona, mutta selkääsi sattuu edelleen ja liike
on vaikea. Käsken sinua jatkamaan harjoittelua päivittäin, kertomatta edelleenkään,
mihin liikkeessä pyritään. Kuinka motivoivaa ja mielekästä harjoitteiden
noudattaminen sinusta silloin on? Sanoisin, että eipä kovin. Ei kukaan
jaksa tehdä kauaa asioita, joista ei pidä. Siksi myös liikkeelle ja liikunnalle
olisi hyvä löytää jokin isompi merkitys. Jokin, mikä tekee siitä itselle
tärkeän asian. On meitä, jotka lähdemme liikkumaan siksi, että liikunta on
meistä mukavaa ja olemme aina liikkuneet. Mutta se joku, joka ei ole liikkunut,
eikä lähtökohtaisesti pidä liikunnasta tulevasta olosta, ei varmasti motivoidu
pelkästä ”liikunnan tuomasta ilosta”. Silloin tulisikin miettiä, millaiset
asiat motivoivat ja mikä on itselle syy liikkua?
Liikunta voi olla oman terveyden hoitamista, se voi olla rentoutumista. Se voi olla
sosiaalinen tapahtuma, jos se tapahtuu ryhmässä. Tai se voi olla omaa
laatuaikaa. Se voi olla uuden oppimista, se voi olla irti päästämistä. Se voi
olla kilpailua tai ainoa asia, missä ei tarvitse kilpailla. Se voi olla hauskan
pitämistä, se voi olla keino ajatella asioita. Se voi olla osa isompaa
elämäntapamuutosta.
Liikunnan aloittajan tarkistuslista:
- käy läpi omat arvot: mitä arvostat elämässä, miten arvomaailmasi toteutuu
tällä hetkellä esim. terveyden osalta?
- mieti, mitä liikunnalla tavoittelet: hyvää olo, mielekästä tekemistä,
sosiaalisia kontakteja, muutoksia ulkonäössä...
- pohdi, miten haluaisit liikkua: mikä olisi mieluisa laji, liikutko yksin vai
yhdessä?
- lisää arkiaktiivisuutta
- lähde maltillisesti liikkeelle
- löydä mieluisat tavat liikkua ennen kuin lisäät liikuntamääriä
- lisää ensin kertoja, sitten kestoa ja sitten tehoja
- pidä päiväkirjaa: harjoituspäiväkirjan pitäjät sitoutuvat treeneihinsä
paremmin
- nuku ja syö riittävästi
Ole realisti
- älä odota itseltäsi tai ensimmäisiltä liikuntakerroilta liikoja - älä pety,
jos ensimmäisellä kerralla liikkuminen tuntuu raskaalta tai et heti osaa
- huomioi omat rajoitteesi, mutta älä anna niiden olla esteenä vaan keksi
ratkaisu (esim: nivelrikko polvissa --> en voi juosta = voin vesijuosta)
- hyvä olo
ei välttämättä tule heti ensimmäisellä kerralla
- ota vastuu: kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi
Positiivisia ajatuksia:
- et ole ainoa liikuntaa aloittava tai liikuntaharrastustaan elvyttävä
ihminen
- matkasi kohti huippukuntoa on alkanut
- kuntosi kohoaa koko ajan - kun vain pysyt liikkeellä
- liikunta on satsaus SINUUN ITSEESI
- liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat
- voit saada elämääsi lisää sisältöä ja uusia ystäviä + oppia uusia taitoja
Liikkuminen on oikeasti ihanaa - sitten kun sen oivaltaa. Ei suotta kannata
heittää lenkkaria kaivoon, jos ei heti täytä liikuntasuosituksia tai treenaa
koskaan kuin huippu-urheilija. Aluksi liikunnan aloittaminen voi olla pieniä
liikuntatekoja. Helposti toteutettavia arjen muutoksia ja hiljakseen lisättäviä
liikuntakertoja. 1-2 kalenteriin merkittyä salia/jumppaa/lenkkiä.
Arkiliikuntaa, istumatyön tauotusta 30min välein, 50 kyykkyä päivässä 10 kyykyn
erissä, portaiden käyttö hissin sijaan, lenkki ystävän kanssa rupatellen,
kaupassa käynti jalan. Sellaisia muutoksia, jotka tuovat liki huomaamatta
liikunnan osaksi elämää. Kun liikunnan sinne ovelasti ujuttaa, ei siitä osaa
enää luopua ja liikuntamäärät alkavat kasvaa huomaamatta ihan itsekseen. Mutta
niin ei koskaan käy, jos et nyt aloita.
Ota siis ensimmäinen askel ja muista, että huonoin treeni on lopulta se, mikä
jää tekemättä. Jokainen askel on askel terveellisempään elämään.
Liikuttavin terveisin,
Eveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti