"Nyt mä ymmärrän"
Nuori jääkiekkoilijalupaus tuli vastaanotolle jalkakipujen vuoksi. Hänellä oli todettu Osgood-Schlatter molemmissa polvissa, joista vasen polvi oli jo lähes oireeton. Jääkiekkotreenit ovat viisi kertaa viikossa, lisäksi on omatoimiharjoituksia ja pelit. Seistessä asento oli hieman kumara, alaselän notko korostunut ja nilkat kääntyneet sisäänpäin. Oikean alaraajan liikehallinta ja linjaus oli haastavaa liikehallintatesteissä ja lihaskireyttä oli erityisesti takareisissä. Esimerkiksi kyykky ja polvennosto eivät onnistuneet puhtaasti. Jääkiekossa tulee paljon nopeita suunnanmuutoksia ja räjähtävää nopeutta vaativia spurtteja. Jotta suorituskyky jäällä olisi optimaalinen, nuoren kiekkoilijan asentoon, hallintaan ja liikkuvuuteen pyrittiin saamaan parannusta aluksi ilman luistimia kohdennetuin harjoittein.

Kyseinen esimerkki on pieni osa tuki- ja liikuntaelinfysioterapian osaamisaluetta. On kuitenkin todettava, että nuorten urheilijoiden rasitusvammojen yleistyminen näkyy fysioterapeuttien vastaanotoilla. Nuoret urheilijat harjoittelevat lajinomaisesti paljon, mutta perusliike- ja liikehallintataidot eivät ole hallussa. Rasitusvammoja esiintyy paljon ja ne ovat monesti vaivanneet jo pitkään. Edellä kuvattu liikehallinta- ja lihastasapainokartoitus ennaltaehkäisee nuorten urheilijoiden vammoja ja kuntouttaa olemassa olevia vaivoja. Varhain omaksutulla liikunnallisella elämäntavalla on monia positiivisia vaikutuksia nuoren tulevaan elämään, siksi nuori tarvitsee tukea ja opastusta harjoitteluun ja sitä tukevaan arkeen. Yhdessä annamme nuorelle eväät laadukkaaseen liikkumiseen ja urheiluun.
Kasvuikäisten urheilijoiden rasitusvammat
Kasvuikäisten akuutit vammat ja rasitusvammat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Nykypäivänä urheillaan enemmän kuin ennen, mutta liikutaan vähemmän. Tämä lasten ja nuorten arkiaktiivisuuden väheneminen on yhteydessä liikunnallisten valmiuksien heikentymiseen verrattuna aikaan, jolloin koulumatkat liikuttiin jalkaisin ja omenavarkaista juostiin karkuun. Ennen arkiliikunta antoi vankan ja monipuolisen tuen urheilulle, nykyisin arkiliikunnan puute ja vapaa-ajan inaktiivisuus haastaa kasvavien urheilijoiden kudosten kestokyvyn.
Kasvuikäisten arkiaktiivisuuden väheneminen lisää vammariskiä, mutta erityisesti juuri kasvuikä altistaa lapset ja nuoret rasitusvammoille. Kasvun aikana luusto kasvaa nopeimmin pituu

Mari Leppäsen tuoreessa väitöstutkimuksessa (2017) nuorten liikuntavammojen ehkäisystä, vammojen yleisyydestä ja vakavuudesta sekä liikehallinnan yhteydestä vakaviin polvivammoihin todetaan liikehallinnan heikkouden olevan yleistä. Nuorilla on paljon myös mm. polven ja selän rasitusvammoja. Liiallisesta tai vääränlaisesta kuormituksesta johtuvat rasitusvammat osoittautuivat tutkimuksessa jopa luultua yleisimmiksi. Leppäsen mukaan vammoja ehkäisevän monipuolisen harjoittelun tulisi olla osa jokaisen kasvuikäisen harjoittelua.
Fysioterapeutin tekemä liikehallinta- ja lihastasapainokartoitus ennaltaehkäisee
Kasvuikäisillä urheilijoilla on haasteita liikkuvuudessa sekä asennon ja liikkeiden hallinnassa. Nämä aiheuttavat mm. liikkeen kompensaatioita, lihasepätasapainoa ja puolieroja. Puutteellisen liikehallinnan ja -taitojen vuoksi vammariski kasvuikäisellä kasvaa. Yksilöllinen, ennaltaehkäisevä harjoittelu ja kuntoutus soveltuvat nuorelle, jolla näitä haastealueita on. Fysioterapeutin tekemä liikehallinta- ja lihastasapainokartoitus ennaltaehkäisee vammojen syntymistä ja vääränlaisen suoritustekniikan omaksumista. Kartoituksessa urheilijan liiketaitoja ja -hallintaa analysoidaan liikehallinta- ja linjaustesteillä.
Liikehallinta- ja lihastasapainokartoituksen perusteet ovat liikkuvuusharjoittelu, liikehallinnan parantaminen ja tekniikkaharjoittelu sekä vammariskin pienentäminen. Rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä keskeisintä on liikkuminen oikein ja rakenteellinen tasapaino. Fysioterapeutin tehtävänä on kohdentaa harjoittelua liiallisesta tai vääränlaisesta kuormituksesta tehokkaisiin liikehallintaa ja lihaskuntoa kehittäviin harjoitteisiin. Lisäksi fysioterapeutti huomioi yksilöllisyyden, suunnitelmallisuuden, progression, vaihtelevuuden ja jatkuvuuden harjoitteissa.
Kirjoittaja fysioterapeutti Sanna Vuorinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti